Petu on nyt sitten ihan oikeasti harjoitellut agilityn alkeita! Kolmena peräkkäisenä maanantai-iltana ollaan koko porukalla suunnattu Helsingin Konalaan pentujen agilitykurssille.

Perusajatus kurssilla oli perin yksinkertainen: tutustutetaan pentuja esteisiin ja katsotaan, miten koira suhtautuu. Noh, Petuhan nyt suhtautuu kaikkeen uuteen valtavalla innolla ja tarmolla! Niin myös tähän, ja ensimmäisen harjoituskerran jälkeen oli treenattu jo putkea, pussia, keppejä ja rengasta. Aluksi poika oli hieman hämillään: miksi hänen pitää mennä esteestä kun toi isäntä menee esteen vierestä?! Lopulta agilityn ydinajatus löysi tiensä Petun korvien väliin, ja esteistä mentiin useammin kuin niiden vierestä

Toinen harjoittelukerta olikin jo sitten kontaktiesteitä: puomia ja A-estettä. Molemmat onnistuivat välttävästi - Petu keskittyi enemmän nameihin kuin itse esteisiin, joten yritti kovasti pudottautua takapäällään puomin päältä. Lopulta kuitenkin tämäkin alkoi onnistua varsin kivasti.

Kolmantena kertana, eli maanantaina 12.10.2009, olikin sitten aika näyttää mitä ollaan opittu... vai ollaanko opittu mitään. Rata oli hyvinkin ysinkertainen ja pennulle soveltuva: matala hyppy, kepit, kolme peräkkäistä hyppyä, putki ja maali. Petu onnistui yllättämään isäntänsäkin ensimmäisellä vedolla. Ensimmäinen hyppy meni täydellisesti, kepit vedettiin vauhdilla ja kerralla oikein, seuraavat kolme hyppyä innosta puhkuen ja - putken ohi. Ei siinä sitten muuta kuin houkuttelemaan pikkuista putkeen; ja sanottakoon, ettei se ollutkaan niin helppoa. Lopulta Petu muisti putken idean ja päästiin hienosti maaliin. Toisella vedolla taas aristeltiin hieman putken kanssa ja pudotettiin yksi este, mutta ei se mitään.

Kolmas veto olikin sitten hieman varmistelua isännältään: hyppy ok, kepit ok, kolmoishyppy ok, ja siihen seis. Poika "paikka"-komennolla odottamana ja sitten . . . . PUTKI! . . . ja poika onnistui täydellisesti ja meni putken hirveällä vauhdilla! Oli hienoa huomata että kyllä se agilitygöötti sittenkin taitaa asustella jossain siellä Petussa - se vain pitää ostata kutitella sieltä esille

Lopulta kerrattiin vielä hieman ohjatusti A-estettä ja rengasta: pojaltahan ne sujuivat tällä kertaa ongelmitta, ja sitten omatoimisesti hieman puomia. Tällä kertaa, toisin kuin edellisellä kerralla, peppu ei meinannut pudota puomilta, vaan Petu meni sitä kuin vanha tekijä! Ilmeisesti ensimmäisellä kerralla sitä vain jännitti niin paljon, ja nyt kun oli huomannut osaavansa vaikka mitä, oli saanut niin paljon itseluottamusta että melkeintä juoksi koko esteen päästä päähän: hienosti osuen molemmille kontakteille! Kyllä se siitä, agilitygöötti Petu

**********************************************************

"HUONEISTOSSA KOTIELÄIMIÄ" -tarra ei aivan auennut jollekulle kanssaihmiselle viime viikon tiistaina. Yritti meinaan tulla sisälle ihan lupaa kysymättä. Murtautuja-äijä ei vaan osannut odottaa, että oven toisella puolella olisi vastassa koira ja tämän isäntä ja emäntä.

Normaali ilta televisiota sohvalla katsellen. Kaksi lähinnä rappukäytävää olevaa huonetta pimeinä, olohuoneessa hieman sivummalla valot. Luultavastikaan luvaton yrittäjä ei arvannut huoneiston jatkuvan, sillä tuskinpa muuten olisi sisälle pyrkinyt. Ei välineensä ehtinyt lukossa puolta sekuntia pidempään liikkua, kun ovella oli Vihainen ja haukkuva koira ja hetkeä myöhemmin vähintään yhtä kiukkuinen isäntänsä. Kiireiset askeleet rapussa menivät vauhdilla alas samalla, kun isäntänsä päästi koiran irti. Sisäpihan ulko-ovi tömsähti kiinni vain metrejä ennen Petua, ja kuka-lie-olikaan pääsi karkuun. Pääsipä Petu kuitenkin sen jälkeen harjoitelemaan jäljestystä hihnassa, mutta nenä hukkasi löydetyn jäljen rautatien alikululla.

Kuka ikinä oven takaa sisälle yrittikään, ei varmaankaan ihan hetkeen aikaan uusi tekoaan. Olettaen, että tällä on yhtään itsesuojeluvaistoa. Tällä kertaa jälki hukkui, mutta entäs seuraavalla kerralla...?

Että kyllä se siitä, vartijagöötti Petu

**********************************************************

Koirametsä on Helsingin kaupungin omistama, noin 50 hehtaarin metsäalue entisessä Sipoossa. Nykyään se on Helsinkiä osakuntaliitoksen myötä. Kuitenkin paikka on aivan täydellinen koiran ulkoilutukseen, ja siellä saa pitää koiraa vapaana (paitsi kesäisin, jolloin koiran on oltava metsästyslain nojalla kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä). Alue ei ole aidattu, mikä on syytä muistaa kun siellä liikkuu. 7-tie on kuitenkin varsin laajasti riista-aidattu, joten ei sen suhteen suurta huolta.

Petu on käynyt koirametsässä nyt kolme kertaa, ja joka kerralla Petu on tykännyt aivan mielettömästi. Maasto on mukavan vaihtelevaa, ja paikka soveltuu mitä parhaiten pienimuotoiseen (tai vähän isompaankin) ihmisjälki-treeniin. Vähänkään rauhallisempaan aikaan jos on liikkeellä, ei tarvitse huolehtia muista koirista: niihin törmää kovin harvoin ainakin, jos kulkee polkujen ulkopuolella. Alue kun on sen 50 ha laaja, niin sinne mahtuu aika monta koiraa. Petu on innostunut tuosta nenänsä käyttämisestä siinä määrin hurjasti, että silminnähden nauttii jäljen ajamisesta.

Toki koirametsässä koiria näkee, jos vain haluaa, ja ihmiset ovat yleisesti mielissään kun koiransa näkee uusia koiria. Petu on niin yltiösosiaalinen, että se tulee toimeen lähes kaikkien kanssa: ei kuitenkaan niiden, jotka eivät tule toimeen hänen kanssaan  Siitä hassu hauva, että tahtoisi olla kaikkien koirien kaveri. Vaikka netin keskustelupalstoilla välillä joku valittaakin siitä että ihmiset pitävät koiriaan vapaana, on se kovin omituista, koska kyseessä on kuitenkin nimen omaan varsin suuri koirapuisto, jossa koirien on tarkoitus saada olla vapaana. Petu ainakin juoksee vapaana ja ilmaisee lähestyvät koirat rauhallisesti. Sillä ainakin on kivaa telmiessään muiden koirien kanssa - saapahan juosta vapaana ja tonttia riittää!

**********************************************************

Petu täyttää kohta yhdeksän kuukautta - se on pian junnu  Ensi sunnuntaina tuo raja menee rikki. Synttäreitä juhlistaessa onkin sitten vuorossa blogin osuus Maaseutumatkailua pt2.