Käytiin Hyvinkäällä vähän uittamassa Petua. Poika kun kovasti tykkää uida, vaikkei osaakaan... Ilman liivejä kun tahtoo peppu mennä upoksiin, minkä seurauksena poika menee aivan paniikkiin ja yrittää hukuttautua. Eli siksipä siis Hyvinkäälle koirakylpylään opettelemaan uimista.

Pentu-uinnissa ohjaaja siis opettaa koiraa uimaan. Aluksi liivit päällä ja jos hyvältä näytää, niin sitten ilman apuja. Petulla oli seuraakin, yksi 16 viikkoinen narttupentu, joka oli jo aiemmin kerran käynyt kylpylässä uiskentelemassa. Ei kun siis liivit päälle molemmille ja katsomaan, millaista se uiminen on. Noh - kyllähän Petu siis uida osaa silloin, kun liivit on päällä, ja näyttäähän se eteneminen silloin luonnistuvan. Ongelmana oli tälläkin kertaa se, ettei Petu tajunnut käyttää takajalkojaan. Hiukan kun maltettiin me ihmiset odottaa, niin poika keksi että kun niitä takajalkoja käyttää kans, niin pääsee liikkumaan paljon vinhampaa vauhtia!

Koko porukka oli aivan innoissaan siitä, että Petu vihdoin ja viimein oppi ihan oikeasti uimaan! Sitten olikin uimaharjoituksessa vuorossa uintia ILMAN liivejä. Taisi olla niin, että isäntäväkeä jännitti lopputulos enemmän kuin vesipetua itseään, sillä Petu ui todella hyvin! Ei ollut uskoa samaksi uimariksi, kun aluksi oli pitänyt nostaa veteen että oli ylipäätään oli uskaltautunut uimaan. Nyt Petu meni uiden niin hurjaa vauhtia, että olisi voinut kuvitella, että poika on uinut aina! Tottahan kai se hienolta tuntui, kun poika vihdoin ja viimein oppi uimaan ihan oikeasti koiraa. Ja taisi olla Petullakin kivaa.

Meiän vesipeto ja sen kaveri

VesiPetu