Pääsiäinen oli ja meni. Käytiin Petun kanssa Länsi-Suomessa pyrähtämässä hieman maalla. Reissun lähtökohdat olivat vähintäänkin mielenkiintoiset, sillä poika ei ollut vielä kovasti paljoa ollut automatkoilla. Nyt edessä oli kuitenkin yli kolmen tunnin ja 270 kilometrin koitos, joten kieltämättä oli hieman jännittämistä Petun jaksamisen puolesta.

Lähdettiin aamusta hyvissä ajoin ajamaan Helsingistä kohti Poria. Petu oli nukkunut (onneksi) yönsä varsin hyvin huolimatta siitä, että isäntäväkensä pakkasi matkan tavaroita kassiin vielä hieman ennen puoltayötä. Onneksi perheen nuorimmainen ei turhia stressaa  Matkaan päästiinkin siis ennen aamu yhdeksää, ja pojalle laitettiin tila-auton takaluukkuun oma häkkinsä. Onneksi poika oli jo totutettu olemaan siinä, niin ei tullut sen suhteen kamalaa protestointia.

Ajon ensimmäiset 20 minuuttia poika kyllä jaksoi vinkua. Huomatessaan paniikkinsa aiheettomaksi, koira rahoittui ja ryhtyi keräämään voimia - eli tapansa mukaan alkoi nukkua.

********************************************

Lopulta päästiin Poriin. Siihen ei lopulta tarvittu kuin kaksi taukoa Petun luontaisia tarpeita ajatellen. Lopun aikaa poika ei sitten tehnytkään muuta kuin veteli unta palloon.

Poika oli aivan innoissaan uudesta paikasta; olihan siellä sentään mieluisena yllätyksenä vastassa Elinan isä. Ja tietenkin noin miljoonasti tonttia millä juosta elämänsä innolla! Kerran kyllä isäntäväki oli saada härtslaagin, kun poika päätti juosta järven jäälle. Ei siinä muuten mitään, mutta kun jään paksuus ei ollut mitenkään järin paljoa... Onneksi Petu osaa toisinaan palata luokse kutsuttaessa, ja nyt sattui olemaan yksi niistä kerroista. Noh, onneksi selvittiin säikähdyksellä. Muuten olisi perheen molemmat miehet olleet märkiä kun se isompi noutaa pienempää järvestä...

********************************************

Porista suunnattiin vielä samana päivänä Euraan, matkaa noin 85 kilometriä. Tällä kertaa ei tarvinnut pysähtyä kertaakaan. Poika alkoi heti autoon päästyään keräämään voimia - eli jälleen uniaika. Kun päästiin Euraan isännän isovanhempien luo, poika ei tiennyt miten päin olisi. Tilaa oli jopa enemmän kuin edellisessä paikassa, ja innostuipa isännän isoisäkin juoksemaan pojan kanssa kilpaa! Tosin sillä seurauksella, että liukkaat sisätohvelit liukuivat märällä nurmella - niinkin hyvin, että vaari löysi itsensä takamus edellä nurmen pinnasta alle viisi metriä Petun kanssa kirmattuaan  Onneksi ei sattunut kumpaakaan.

Euran reissun saldona pojalla tukku uusia kokemuksia. Poika oli kanssamme tuolla kaksi yötä ja hieman vajaat kolme päivää, ja kivaa tuntui olevan.

Ja sitten niitä kuvia (otteita niistä 555 kuvasta, jotka reissun aikana otettiin).

Sormien pureskelu, vielä kun saisi opetettua ettei se ole hyvä juttu...

 

Takan sytyttäminen oli uutta ja ihmeellistä!

Frisbee oli uusi lelu, ja Petu tykkäsi

Välillä oltiin niiiiiin edustavaa että! (huomaa petumainen istuma-asento)

Vauhti päällä, ja kamera ei pysy mukana!

Meidän maalainen - tikku suussa ottamassa aurinkoa

Ja ettei jää epäselväksi: kyllä tämä meidän Petu osaa seistäkin...